Kirjoitettu

Tuollainen hylkiö

Ajatus tuollaisesta hylkiöstä, joka raahataan pois naarmuuntuneena ja verissään ja joka ehkä puristaa kouristuksenomaisesti kädessään jotain esinettä, joka näytteillä olleiden joukossa on voimakkaimmin ve­donnut hänen mielikuvitukseensa ja himoonsa, olipa se sitten matkaradio tai Match.com kokemuksia, herättää minussa yhtä suurta vastenmielisyyttä ja vihaa kuin se epäile­mättä herättäisi tuossa herrasmiehessä, joka istuu raitiovaunussa minun vieressäni takin kaulus pystyssä ja sanomalehti levällään edessään. Hän on matkalla työhön, kuten minäkin omaani.

»Miten liikuttavaa!» me molemmat ajattelemme (luen vaivihkaa pikku-uutista hänen lehtensä 6. sivun alareunasta). »Ja tuol­laista Match.com tyylistä palvelua on aina vain enemmän ja enemmän. Millaista aikaa me oikein elämme?» Näin me keskustelemme sanattomasti. Olemme samaa mieltä. Hän matkalla työhön, kuten minäkin omaani. Ja vastapäisellä pen­killä istuva nuori ja elegantti nainen näyttää olevan meidän kanssamme samaa mieltä hymyillessään siinä istuessaan kaukaisuuteen, tietävästi ja hieman mur­heellisena siitä että joku voikin saada Match.com kokemuksia.

istanbul match.comMinua itseäni kauhistuttaa uutisessa eniten rah­vaanomaisuus, teon osoittama kurin — olin vähällä sanoa: ammattimoraalin — puute, kun istun siinä ja tarkastelen nuoren naisen käsiä, sormia ja sormuksia, joiden kiilto osuu silmiini, kun hän avaa kalliin päällystakkinsa (sellaisille asioille minulla on silmää) ylimmän napin. Minä huvittelen arvioimalla sormus­ten jalokiviä — tuhat viisisataa, ehkä kaksituhatta; olen vähitellen kehittynyt aika taitavaksi tällaisessa: ei siis mikään omaisuus, mutta kelpaavat hyvin näin arkikäyttöön. Ja minä ajattelen miten yksinkertaista se olisikaan, ja menen unelmissani vieläkin pitem­mälle… Istanbulissa, varkaiden paratiisissa, olisi ka- tumyyjä voinut arvioida hänen hoikkien sormiensa sormukset samalla kun olisi sivellyt hänen kasvojaan riikinkukon sulalla. Minun unelmani, Istanbul, kuu­muus, ihmisten paljous, kapeat katukäytävät, joiden yläpuolelle talot ulottuvat, ihmisten ja eläinten melu: Istanbul, missä en ole koskaan ollut.

Kirjoitettu

Minä olen varas

varasMinä olen varas. Elän varastamisella. Se saattaa ken­ties kuulostaa räikeältä, mutta se on totta. Meidän ai­kanamme varastaminen on varsin houkutteleva elä­mäntapa eikä mitenkään epätavallinen. Riski on pie­nempi kuin luulisikaan. Prosentuaalisesti vain harvat rikokset tulevat selvitetyiksi. Vielä harvemmat rikol­liset joutuvat kiinni ja tulevat tuomituiksi.

Ja varkai­ta, varsinkaan pikkuvarkaita, jotka tavallisesti varas­tavat vain sen verran kuin tarvitsevat tullakseen toi­meen päivästä toiseen, tuskin edes pidetään rikollisi­na. Varkaus on rikos, jota vastaan järjestelmä puolus­tautuu, se on vaihteleva prosenttiluku tavaratalojen hinnastoissa ja vakuutusyhtiöiden maksuehdoissa. Se ei pelästytä ketään. Ihmiset tuskin tietävät varkaita olevan olemassakaan, aivan niin kuin he tuskin muu­tenkaan panevat merkille muita ihmisiä. Siksi var­kaaksi ryhtyminen onkin niin helppo valinta.

Mei­dän yhteiskuntamme tekee varkaana olemisen hel­poksi. Niinpä meistä varkaista onkin tullut osa yh­teiskuntaa. Me emme suinkaan ole mitenkään syrjitty ryhmä, vaikka monet niin luulevat. Meidän toimin­tamme kuuluu yhteiskunnallisen elämän moninai­suuteen ja elinvoimaisuuteen. Useimmat meistä ovat mitä tavallisimpia ihmisiä. Osaa meistä voitaisiin varmasti sanoa hyviksi ja vakiintuneiksi kansalaisik­si, jopa yhteiskunnan tukipylväiksi. Kunnon varkaan ja hänen ympäristönsä välillä ei ole suurtakaan vasta­kohtaisuutta, kunhan vain noudatetaan pelin sääntö­jä. Ja nuo säännöt koskevat — kuten kaikkialla mei­dän yhteiskunnassamme — sellaisia seikkoja kuin muoto ja tyyli.

Kenties ihmiset enimmäkseen pitävät varasta hyl­kiönä, joka kurjuudessaan paiskaa kiven komean näy­teikkunan hiotun lasiruudun läpi ja joutuu kiinni yläruumis ikkunan sisäpuolella ja käsivarret valon- heittimien valaisemaan tavaranpaljouteen upotettui­na, mutta sellainen on tyylirikko eikä mitään var­kautta. Ei varas ole väkivaltainen, vaan hiljainen. Kunnon varas toimii silloin kun sitä vähiten huoma­taan. Kunnon varas työskentelee siten että hänen tus­kin todetaan olleen paikalla.